Hankalan lajin riivaaja

Mark. 9:14–29

Jeesus palaa opetuslastensa kanssa kirkastusvuorelta. Paluuta seuraava tapahtuma on monimerkityksellinen ja hyvin inhimillinenkin. Ensinnäkin se on tyyppiesimerkki siitä, miten elämässämme tunteet ja olosuhteet vaihtelevat. Olemme varmasti kaikki kokeneet tilanteita, joissa olemme olleet innostuneita, asiat ovat onnistuneet ja kaikki tuntuu menevän täydellisesti. Yhtäkkiä tilanne kuitenkin kääntyy päälaelleen, aivan kuin törmäisi seinään ja hyvien tunteiden korkeuksista putoaakin alas.

Jeesuksen omat sanat ”Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä?” tuntuu viittaavan siihen, että Jeesus itsekin koki kirkastusvuorelta alastulemisen samanlaisena tyrmäyksenä. 

Tapahtuma kertoo myös ehkä jotakin siitä, miten Jumala toimii. Hän toisinaan antaa meidän kokea erityisiä hengellisiä siunauksia, jotta saisimme rohkeutta ja voimaa kestää tulevat vaikeudet. Jeesuksen elämässä tällaisia oli ainakin kaksi. Ensin hänen kasteensa, jota välittömästi seurasi Paholaisen kiusaus erämaassa ja tämä kirkastusvuorikokemus. Jeesuksen kasteen voimme nähdä valmistavan häntä julkiseen toimintaansa. Kirkastuvuorikokemus antoi hänelle luultavasti eväitä tälle julkisen toiminnan viimeiselle ja raskaimmalle osalle, samalla, kun se myös toimi vinkkinä opetuslapsille siitä, mitä Jeesus todella on.

Toiseksi pojan parantaminen onkin osaltaan konkreettinen osoitus siitä, että laskeutuminen kohti Jerusalemia oli alkanut. Tähän saakka Jeesuksen seuraaminen oli ollut verrattain helppoa niin opetuslapsille kuin hänen luokseen tulleille väkijoukoillekin. Uskon merkitystä ei paljoa korostettu ja sairaat paranivat vaivattoman tuntuisesti. Jopa opetuslapset kykenivät yksin parantamaan ja ajamaan riivaajia, kun Jeesus lähetti heidät edellään Galilean kyliin. Mutta nyt opetuslapset tuntuvat menettäneen kykynsä ja väkijoukkokin vaikuttaa vaativammalta.

Vastaus siihen, mikä on muuttunut, löytyy edellisen luvun lopusta, jossa Jeesus puhuu ristin kantamisesta. Usko, Jeesuksen seuraaminen sisältää tietenkin hyviä ja helppoja aikoja, mutta se on myös vaativaa ja raskasta. Se vaatii uhrauksia ja tuo mukanaan sellaisiakin vaikeuksia, joita uskosta osattomat eivät kohtaa. Opetuslapset joutuivat nyt ensi kertaa huomaamaan sen, että usko todellakin vaati heiltä jotakin.

Jakeen 19 perusteella voidaan olettaa, että Jeesus ottaa opetuslapsensa, pojan ja tämän isän jälleen hieman syrjemmälle. Siellä käydään keskustelu Jeesuksen ja isän kanssa ja nyt käy myös selväksi, että ongelma on laajempi kuin vain pojan vaiva. Myös isä tarvitsee Jeesuksen kosketusta, uskoa. Isä on ehkä opetuslasten epäonnistumisen vuoksi jo varautunut siihen, että pojan vaiva onkin liian suuri. Siksi hän esittää Jeesukselle aran toiveen ”jos sinä jotakin voit”.

Jeesus tarttuu toiveeseen jopa hieman humoristisesti. Hän toteaa, että kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. Vastaus ei tarkoita sitä, että uskolla itsessään olisi jokin maaginen voima, niin että kunhan vain psyykkaisimme itsemme uskomaan, niin pystyisimme mihin tahansa. Ennemminkin Jeesus viittaa uskon kohteeseen, sillä hänhän oli toisaalla sanonut, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Siksi Jumalaan uskovallekin kaikki on mahdollista.

Isä tarttuu Jeesuksen rohkaisuun ja pyytää apuaan epäuskossa. Se osoittaa, että Jeesus ei uskolla tarkoita vankkumatonta uskoa, vaan enemmänkin sitä, että riippumatta uskomme määrästä Jumalan puoleen kääntyminen auttaa. 

Jeesuksen lupauksen pohjalta voi syntyä myös epäilys. Todennäköisesti meillä kaikilla on kokemus siitä, että jotkin rukouksemme ovat jääneet täyttymättä siitä huolimatta, että olemme ehkä uskoneet kovastikin ja rukoilleet paljon. Siksi uskon, rukouksen ja sen täyttymyksen suhde jää aina salaisuudeksi. Vain Jumala tietää, miksi kaikkiin rukouksiimme ei vastata.

Kertomus päättyy siihen, että Jeesus opetuslapsineen keskustelee yksityisesti majapaikassa. Opetuslapset ihmettelevät, miksi he eivät kyenneet parantamaan poikaa. Jeesuksen vastaus, että ”tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella” herättää kysymyksiä. Antaako Jeesus tässä jonkinlaisen tekniikan, miten parantaa ja ajaa riivaajia? Vai kertooko Jeesus jotakin riivaajien hierarkiasta, että on olemassa voimaakkaampia ja heikompia henkiä? 

Todennäköisimmin Jeesus viittaa tällä ylipäätään jumalasuhteen tärkeyteen ja tietynlaiseen omistautumiseen, niin että olemme valmiita näkemään vaivaa uskossamme. Jeesuksen nimi ei ole pelkkä taikakalu, jota heiluttelemalla saamme, mitä tarvitsemme. Tämänhän kokivat myös Skeuaan seitsemän poikaa Apostolien teoissa.

Joissain käännöksissa Jeesus puhuu rukouksesta ja paastosta. Paaston mainitseminen on kuitenkin myöhäisempi lisäys käsikirjoituksiin. Lisäyksen syynä on luultavasti ollut alkukirkossa syntymässä olleet tavat, joissa korostettiin rukousta ja paastoa osana kristityn elämää. Lisäksi juutalaiset oppineet ja kreikkalaiset henkienmanaajat kehottivat rukoukseen ja paastoon riivaajien ajamisen yhteydessä, mitkä myös saattoivat vaikuttaa asiaan.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *