Nykyaikana iltapäivälehtien uutisista iso osa keskittyy erilaisten julkkisten elämän seuraamiseen. Hyvin pienistäkin asioista, kuten kaupassakäynnistä saatetaan tehdä juttu. Jeesuksen aikana ei tietenkään ollut iltapäivälehtiä, mutta siitä huolimatta sen ajan ihmiset olivat kiinnostuneet julkkisten elämästä ja heihin liittyvistä juoruista. Tuon ajan uutiset kiersivät kansan suussa juoruina ja ne saattoivat saada aika kummallisiakin käänteitä. Osittain siitä kertoo tämänkertainen katkelma Markuksen evankeliumista.

Jeesuksen nimi tunnettiin jo laajalti, ja myös kuningas Herodes sai tietää hänestä. Ihmiset sanoivat: »Johannes Kastaja on herännyt kuolleista. Siksi hänellä on nuo voimat.» Toiset sanoivat, että Jeesus oli taivaasta palannut Elia. Toiset sanoivat, että Jeesus oli samanlainen Jumalan sanoman välittäjä kuin kaikki aiemmatkin profeetat. Kun Herodes kuuli Jeesuksesta, hän sanoi: »Se Johannes, jonka määräsin tapettavaksi, on herännyt kuolleista.»

Herodes oli nimittäin käskenyt, että Johannes on pidätettävä ja pantava raudoissa vankilaan. Näin hän halusi miellyttää Herodiasta, jonka oli nainut. Herodias oli Herodeksen veljen, Filippoksen, vaimo. Johannes oli aiemmin kieltänyt Herodesta: »Sinun ei ole lupa elää veljesi vaimon kanssa.» Herodias ei sietänyt Johannesta ja olisi halunnut tappaa hänet. Sitä hän ei kuitenkaan voinut tehdä, sillä Herodes pelkäsi Johannesta. Hän piti Johannesta oikeudenmukaisena ja pyhänä miehenä ja halusi suojella tätä. Herodes kuunteli Johannesta mielellään, vaikka ei aina tiennyt, mitä ajatella tämän puheista.

Sopiva tilaisuus Herodiaalle tuli, kun Herodes juhlisti syntymäpäiväänsä hoviherrojensa, sotaväen päälliköiden ja Galilean johtomiesten seurassa. Kun Herodiaan tytär tuli juhliin ja tanssi, kaikki olivat ihastuksissaan. Herodes vannoi hänelle: »Pyydä, mitä haluat, ja annan sen sinulle. Pyydä ja annan vaikka puolet valtakunnastani.» Tyttö lähti kysymään neuvoa äidiltään Herodiaalta: »Mitä pyytäisin?» Äiti sanoi: »Pyydä Johannes Kastajan päätä.» Tyttö kiiruhti takaisin Herodeksen luo ja sanoi: »Tahdon, että annat minulle nyt heti tarjottimella Johannes Kastajan pään.»

Pyyntö ahdisti Herodesta. Hän ei voinut kuitenkaan enää perääntyä, sillä kaikki olivat kuulleet, mitä hän oli tytölle vannonut. Niinpä hän käski tuoda Johanneksen pään. Johannes mestattiin vankilassa ja hänen päänsä tuotiin tarjottimella. Pää annettiin tytölle, ja tyttö vei sen äidilleen.

Kun Johanneksen oppilaat kuulivat asiasta, he tulivat hakemaan ruumiin ja panivat sen hautaan.

Markus 6:14–29

Tässä kertomuksessa on kahdenlaisia juoruja. Lähtökohtana on tietenkin Jeesusta koskevat puheet. Hänet alettiin tuntea laajalla alueella ja tietenkin hänestä puhuttiin paljon. Iso osa puheista koski arvailua siitä, kuka hän oikein on. Varsinkin Jeesuksen tekemät ihmeteot lisäsivät mielikuvituksen osuutta arvailuissa. 

Arvelut, että Jeesus olisi profeetta Elia, oli ymmärrettävä, koska hän ei ollut kuollut, vaan päässyt suoraan taivaaseen. Lisäksi Vanhassa testamentissa annettiin ymmärtää, että hän palaisi takaisin. Se selittäisi ihmeteot, koska myös Elia oli niitä tehnyt. Monien mielestä Jeesus olisi tavallinen profeetta.

Juorut ja puheet Jeesuksesta kantoivat myös Herodeksen hoviin saakka ja sitä myötä Herodeksen korviin. Hänellä oli vahva mielipide siitä, kuka Jeesus on: kuolleista noussut Johannes Kastaja. Tuohon aikaan ajatus kuolleista heräämisestä ei ollut ihan täysin mahdoton, mutta ei missään tapauksessa mikään yleinen uskomus. Juutalaiset ajattelivat, että Jumala tulisi viimeisenä päivänä herättämään kuolleet. Sitä ennen eivät kuolleet heräisi.

Herodeksella oli kuitenkin pätevä syy teoriaansa. Se selittäisi Jeesuksen ihmeteot. Eläessään Johannes ei tehnyt ihmeitä, mutta kuolleista herääminen olisi saattanut vaikuttaa hänessä nämä uudet kyvyt. Lisäksi Herodes oli itse tapattanut Johanneksen, mistä hän mahdollisesti tunsi myös syyllisyyttä. Ajatus Johanneksesta oli siis hänen mielessään etualalla.

Pääosa kertomuksesta kertoo, miten Johannes Kastaja mestattiin. Herodes oli vanginnut hänet hänen puheidensa vuoksi. Johannes nimittäin osoitti osan sanomastaan Herodekselle, joka oli ottanut veljensä vaimon, josta Johannes häntä nuhteli. Herodeksen suhtautuminen asiaan oli kuitenkin ristiriitainen.

Hänellä oli ilmeisesti jonkin verran kunnioitusta Johannesta kohtaan. Hän ehkä jollakin tasolla uskoi hänen olevan Jumalan lähettämä profeetta. Lisäksi Johanneksen nuhtelu oli aivan perusteltua. Kuitenkin vaimonsa Herodiaan painostuksesta Herodes vangitutti Johanneksen. Johanneshan oli jatkuvana muistutuksena aviorikoksesta ja näin ikään kuin iltapäivälehtien skandaalia kirkuva lööppi kioskin ovessa. Häpeä oli alati läsnä.

Tavallaan Herodes vertautuu Vanhan testamentin kuningas Ahabiin, joka myös vaimonsa painostuksesta teki väärin. Vanhassa testamentissa on mielenkiintoisena juonteena juuri tällaiset heikko mies, vahva vaimo -asetelmat niin hyvässä kuin pahassakin. Mielenkiintoista niissä on se, että Raamattu ja sen aika oli kovin patriarkaalinen eikä naisilla lähtökohtaisesti ollut valtaa saati kovinkaan suurta ihmisarvoa.

Tässä mainittu Herodes on Herodes Antipas, Herodes Suuren poika, joka hallitsi Galileaa ja Peraiaa. Hän selkeästi pyrki olemaan isänsä veroinen kuningas. Hänellä oli suuria rakennusprojekteja ja hän kukisti kapinoita. Isänsä veroista hänestä ei kuitenkaan tullut ja lopulta hänet syrjäytettiin vallasta vuonna 36 ja myöhemmin keisari Caligula karkotti hänet Galliaan.

Tämä kertomus ei ole vain toteamus Johannes Kastajan kohtalosta, vaan myös rohkaisu sen lukijoille. Markuksen evankeliumin syntyaikoina seurakunnat olivat jo joutuneet kokemaan vainoja ja tulevina vuosikymmeninä ne vain pahenisivat. Muistutus Johannes Kastajan kohtalosta toimi rohkaisuna vaikeina aikoina. 

Rohkaisu ei koskenut vain rohkeutta kuoleman tai väkivallan edessä, vaan myös rohkeutta julistaa uhista huolimatta evankeliumia loppuun saakka. Aivan kuten Johanneskin vielä vankilassa ollessaan piti kiinni Herodeksen nuhtelusta, vaikka olisi voinut mahdollisesti päästä vapauteen, jos olisi ollut hiljaa ja edes teeskennellyt muuttaneensa mielensä.