Meillä kristityillä on erilaisia, toisinaan ihan vastakkaisiakin näkemyksiä eri asioihin. Yksi niistä on raha ja omaisuus ja miten niihin pitäisi suhtautua. Toiset opettavat, että Jumalan siunaus näkyy aina taloudellisena hyvinvointina ja uskovien tulee olla rikkaita, toiset taas opettavat jopa Raamattua väärin lainaten, että raha on kaiken pahan alku.

Sitten on erilaisia kokemuksiakin. Joku kokee kutsumusta jättää kaikki ja muuttaa ulkomaille slummiin elämään katulasten parissa. Toinen voittaa lotossa miljoonia tai johtaa menestyvää yritystä ja siinä ohella lahjoittaa myös hyvään.

Jonkun mielestä kristitty ei saa ottaa lainaa. Jotkut väittelevät siitä, pitääkö kymmenykset maksaa brutto- vai nettotuloista, kun samaan aikaan joku on sitä mieltä, että kristityn ei edes tarvitse maksaa kymmenyksiä.

Raamattu puhuu rikkaudesta ja omistamisesta paljonkin, mutta se on hyvin kirjavaa ja osin ehkä keskenään ristiriitaista. Niinpä onkin ymmärrettävää, että nämä eri näkemysten kannattajat löytävät mielipiteilleen perusteita sieltä. Mutta miten on? Miten meidän tulisi suhtautua omistamiseen? Tällä kertaa pohdimme tätä hieman Sananlaskujen ajatusten pohjalta.

Omaisuus on turva

Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, puute murentaa köyhän majan.

Sananl. 10:15

Tämä Sanalasku on käytännöllinen ja ihan järkevä. Omaisuus, oli se sitten rahaa tai muuta omaisuutta, tuo usein turvaa ja jopa onnellisuutta. Vastaavasti köyhyys tuo mukanaan usein sairauksia, nälkää, asunnottomuutta, erilaisia mielenterveysongelmia, päihdeongelmia ja kaikenlaista turvattomuutta.

On siis ihan hyvä, että meillä on tulot ja omaisuutta, vaikkakin pienet. Säästäminenkin on ihan järkevää, koska aina voi sattua jotakin yllättävää, työttömyys, sairaus, onnettomuus tai mitä vain, mihin yhtäkkiä tarvitseekin ylimääräistä rahaa.

Eihän tämä tarkoita, että kaikki köyhät automaattisesti olisivat onnettomia ja sairaita. Köyhä voi olla onnellinen ja tyytyväinen siihen, mitä hänellä on. Aivan samoin rikaskin voi olla onneton ja tyytymätön, jopa sairas tai moniongelmainen.

Mutta lähtökohtaisesti tämä Sananlasku on ihan oikeassa. Omaisuus tuo turvaa ja köyhyys vie pohjaa elämältä.

Omaisuus on valheellinen turva

Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, kuin korkea muuri — niin hän luulee. 

Sananl. 18:11

Tämä Sananlasku on melkein samanlainen kuin edellinen,  mutta pieni lisäys loppuun muuttaakin merkityksen kokonaan. Omaisuus on turva tai ainakin niin rikas luulee. Tämä kertoo meille, että maallinen omaisuus ei ole kaikki kaikessa eikä se suojaa kaikelta.

Kuten jo tuli ilmi, rikas voi yhtä hyvin olla onneton ja vaikkapa sairas. Häntä voi yhtä lailla kohdata elämän vastoinkäymiset ja kriisit. Omaisuus ei automaattisesti suojaa sellaisilta. Rahalla voi joissain olosuhteissa ostaa onnellisuutta ja turvaa tiettyyn rajaan saakka, mutta rikaskin on loppujen lopuksi ihminen ja hänelle, kuten kenelle tahansa, voi tapahtua mitä hyvänsä.

Omaisuus, suuri tai pieni, voi muodostua meille asiaksi, joka vie meidän näkökykymme. Saatamme alkaa luottaa siihen liikaa tai se voi muuten alkaa viedä meidän huomiomme. Useampi sananlaskuista kertookin siitä, miten omaisuus voi synnyttää kierteen, jossa on pakko aina vain saada lisää omaisuutta ilman, että kuitenkaan nauttisi siitä, mitä jo omistaa.

Tämäkin Sananlasku on siis aivan oikeassa. Vaikka omaisuus voi tuoda turvaa, se ei ole mikään täydellinen suojavarustus kaikkea maailman pahaa vastaan. Päinvastoin omaisuus voi jopa tuoda mukanaan ongelmia.

Vanhurskaus on todellista omaisuutta

Mitä vanhurskas ansaitsee, on elämäksi, mitä jumalaton hankkii, koituu synniksi.

Sananl. 10:16

Sitten Sananlaskut laajentavatkin näkökulmaamme omaisuudesta. Kyse ei olekaan enää maallisista rikkauksista, vaan hengellisestä omaisuudesta. Tämä tavallaan keskittää huomiomme siihen, mikä on tärkeää. Ei se, mitä on pankkitilillä, vaan mitä on sydämessä.

Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että vanhurskas tuottaa hyvää ja jumalaton tuottaa pahaa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että teoillamme ansaitsisimme pelastuksen. Ennemminkin kyse on tekojen seurauksista.

Mutta tällä Sananlaskulla on kyllä myös ihan konkreettinen merkityskin. Se sanoo, että esimerkiksi se raha, jonka vanhurskas hankkii on siunaukseksi, kun taas pahan hankkima raha onkin kiroukseksi. 

Tässä on viittaus siihen, miten nämä kaksi eri ihmisryhmää käyttävät rahojaan. Hyvät käyttävät rahojaan viisaasti ja myös muut huomioon ottaen, kun taas pahat käyttävät rahansa itsekkäästi ja mahdollisesti holtittomasti.

Tämä ei tarkoita sitä, että raha itsessään olisi hyvää tai pahaa. Se on pääosin neutraali asia. Siksi Sananlasku ei sanokaan, että vanhurskaan ansio on elämä ja jumalattoman synti. Eli mitä teemme sillä, mitä meillä on.

Omaisuuteen luottaminen johtaa tuhoon

Tuhoon kulkee, joka rikkauteensa turvaa, mutta hurskaat ovat kuin vihannat lehvät.

Sananl. 11:28

Lopulta Sananlaskut tekevät jo jyrkän rajanvedon rikkauksiinsa luottavien ja hurskaiden välille. Sitä tässä ei sanota, mutta ajatuksena kuitenkin on, että hurskaat luottavat rikkauksiensa sijaan Jumalaan. Joka tapauksessa Sananlaskun ydin on luottamisessa. Tämä onkin lähellä toista esimerkkiämme, jossa rikkaat luulevat omaisuuden olevan heidän turvansa.

Rikkauksiinsa luottavien kulku tuhoon ei tarkoita, että rikkaus johtaisi itsessään Jumalan tuomioon. Kyse on juuri samasta, kuin tuossa toisessa esimerkissä eli rikkaus on sokaissut nämä ihmiset niin, että he eivät näe todellisia vaaroja, joilta rikkaus ei voi heitä suojella.

Hurskaiden kukoistus ei sekään johdu siitä, että he olisivat köyhiä, vaan tosiaan siitä, että he luottavat Jumalaan. Sinällään Sananlasku jättää huomioimatta sen, ovatko nämä hurskaat rikkaita vai köyhiä, he voivat olla kumpaa vain. Rikkaus itsessään ei tee kenestäkään hurskasta tai jumalatonta.

Tavallaan tämä Sananlasku maalaa meille kuvan, jossa rikkaat patoavat rikkaudellaan veden, että he eivät kastuisi. Vesi kuitenkin ravitsisi heitä ja näin he nääntyvät. Sen sijaan hurskaat antavat veden virrata vapaasti, jolloin niiden juuret saavat raikasta vettä ja ne kukoistavat.

Tämä Sananlasku opettaa meitä Jumalaan luottamisen tärkeydestä. Mitä tahansa omaisuutta meillä onkin, se ei ole niin tärkeää kuin Jumala, sillä ainoastaan häneltä me saamme elämän.

Miten tulisi ajatella?

Mutta miten on? Mitä tästä pitäisi oppia? Mikä näistä Sananlaskuista koskee minua tai sinua? Se on oikeastaan väärä kysymys. Sananlaskujen tarkoitus ei ole antaa meille yksityiskohtaisia elämänohjeita, joihin voimme turvautua vaikean tilanteen edessä. Sen sijaan Sananlaskujen tarkoitus on opettaa meille viisautta, niin että alamme itse oppia tekemään oikeita, viisaita ratkaisuja erilaisissa tilanteissa.

Jotkin tilanteet ovat sellaisia, mihin jokin raamatunkohta sopii sellaisenaan, kuten vaikkapa joku näistä käsitellyistä sananlaskuista. Jotkin tilanteet ovat sellaisia, mistä Raamattu ei puhu mitään ja olemmekin ainakin näennäisesti oman viisautemme varassa.

Omistamisen kohdalla voisi kuitenkin tiivistää näin. Omistaminen on hyvä asia. Se tuo elämään turvaa. Mutta omaisuus tulee nähdä oikeassa valossa. Se ei saa olla elämän tärkein asia eikä se ole mikään täydellinen suoja. Omaisuutta tärkeämpää on suhtautumisemme Jumalaan ja halumme elää hänen johdatuksessaan ja tahdossaan.