Anteeksiantamaton synti

Aamupalahan on päivän tärkein ateria, eikö niin? Olimme yhdellä nuortenleirillä ja siellä oloon kuului tietenkin kaikenlaiset kujeet ja jekut. Yhtenä päivänä saimme ohjaajien kesken täydellisen idean. Karkkivärit! Koska leiri oli aika syrjäisellä seudulla, oli karkkivärien löytäminen oikeasti työn takana, mutta lopulta niitä jostakin lähialueen kaupasta löydettiin.

Seuraavana aamuna, kun teimme aamupuuroa, ripottelimme sinne hieman sinistä väriä. Puuro muuttui hetkessä harmaasta normaalipuurosta sinertäväksi avaruusmömmöksi. Kun aamupala sitten aloitettiin, emme etukäteen varoittaneet mitään, vaan jokainen leiriläinen sai huomata asian itse.

Reaktiot olivat monenlaiset. Enimmäkseen iloisen yllättyneet, vaikka moni suhtautuikin tähän keitokseen epäillen. Suurin osa leiriläisistä kuitenkin otti puuroa ja vähintäänkin maistoi. Näistäkin suurin osa totesi maistamisen jälkeen, että puuroahan se on ja söi hyvillä mielin koko annoksen.

Mutta leirillä oli yksi osallistuja, joka ehdottomasti kieltäytyi edes maistamasta sinistä puuroa ja piti tällaista pilailua hirveänä. Hän jäi lopulta tyystin ilman aamupalaa, koska ei tuohtumukseltaan ehtinyt edes syödä.

Samantapaisia kokemuksia on varmasti meillä kaikilla. Etenkin nykyään, kun puhutaan uusista proteiinin lähteistä ja mainitaan muun muassa sellaisia herkkuja, kuten toukat ja heinäsirkat. Eipä herätä sellainen ruokahalua.

Tämä kokemus on laajempi kuin vain ruokaa koskeva. Ja kuten arvaattekin, myös Jeesus kohtasi tällaisia reaktioita. Yksi, paljonkin pohdintaa herättänyt kertomus löytyy Markuksen evankeliumin kolmannen luvun lopusta:

Jeesus palasi majapaikkaansa. Väkeä kertyi tälläkin kertaa niin paljon, etteivät Jeesus ja hänen oppilaansa edes päässeet syömään. Kun Jeesuksen omaiset kuulivat kaikesta tästä, he lähtivät ottamaan hänet huostaansa. Heidän mielestään Jeesus oli tullut hulluksi.

Oppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat: »Hänessä on Belsebul. Hän karkottaa demoneita itsensä pääpaholaisen voimin.» Silloin Jeesus kutsui oppineet luokseen ja kertoi heille vertauksen: »Miten Saatana voi karkottaa Saatanan? Sisäiset ristiriidat ovat tuhonneet valtakuntia ja perheitä. Yhtä lailla ne tuhoaisivat myös Saatanan. Jos joku haluaa tyhjentää vahvan miehen kodin, hänen pitää ensin sitoa se mies. Vasta sitten hän voi viedä tavarat. Totuus on, että kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi – kaikki pahat teot ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. Poikkeuksena on Pyhän Hengen herjaaminen. Sitä tekoa ei voi koskaan saada anteeksi.» Jeesus sanoi näin, koska oppineet olivat väittäneet, että hänessä olisi saastainen henki.

Jeesuksen äiti ja veljet olivat saapuneet majapaikalle. He jäivät ulos seisomaan ja lähettivät jonkun hakemaan häntä. Jeesuksen ympärillä istui paljon ihmisiä, ja hänelle kerrottiin: »Äitisi, veljesi ja sisaresi odottavat ulkona. Heillä on sinulle asiaa.» Mutta Jeesus vastasi: »Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni ja sisariani?» Hän katsoi ympärillään oleviin ihmisiin ja sanoi: »Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se, joka toteuttaa Jumalan tahdon, on minun veljeni, sisareni ja äitini.»

Markus 3:20–35

Tämä Markuksen evankeliumin kuvaus on monella tapaa hienosti kerrottu ja dramaattinen. Markus osasi selvästi luoda jännitystä ja käytti kerronnassaan luovuutta. Se näkyy erityisesti siinä, miten Jeesuksen omaisten toiminnasta kerrotaan taustalla.

Mutta kyse ei ole vain taiteellisista tai kirjallisista keinoista, vaan näillä Markus myös painottaa kertomuksen sanomaa. Markus tavallaan antaa kerronnallisilla ratkaisuilla siemeniä kertomuksen sisällön ymmärtämiseen.

1. Onko Jeesus hullu vai riivattu? jj. 21–22

Kertomuksen alussa Jeesuksesta annetaan kahden eri ihmisryhmän arvio. Jeesuksen omaiset, äiti ja sisarukset, pitävät häntä hulluna, oppineet pitävät häntä riivattuna. Kumpikin on negatiivinen arvio, mutta niillä on valtava ero.

Jeesuksen omaiset toimivat huolesta käsin ja ymmärtämättään. Markus ei kerro, mikä heidän huolensa herätti. Mitä Jeesus teki sellaista, että he ajattelivat Jeesuksen menettäneen järkensä. Näin he kuitenkin ajattelivat ja lähtivät hakemaan häntä, jotta he voisivat hoitaa häntä eikä mitään pahempaa sattuisi.

Juutalaiset oppineet taas toimivat itsekkäistä tarkoitusperistä, koska he pitivät Jeesusta vaarallisena. Hän oli uhka monellakin tapaa juutalaisille johtajille.

Ensinnäkin uskonnolliselta kantilta Jeesus edusti uhkaa, koska hän tuli tavallaan järjestelmän ulkopuolelta ja nautti suurta kansansuosiota. Toiseksi, poliittiselta kannalta Jeesus edusti uhkaa, koska hän veti erityisesti niiden huomiota, jotka toivoivat roomalaisten miehityksen päättyvän ja Israelin itsenäisyyden jälleen alkavan.

Kumpikin puoli vahvisti samaa käytännön uhkaa: vallassa oleva juutalainen uskonnollinen johto ja heidän asiantuntijansa, olisivat vaarassa menettää asemansa, jos Jeesuksen annettaisiin toimia vapaasti. Vaarana oli se, että johto menettäisi uskonnollisen auktoriteetin kansaan tai sitten Roomalaiset toteaisivat Jeesuksen vaaralliseksi kapinajohtajaksi ja tiukentaisivat otettaan Juudeasta, jolloin myös juutalaiset johtajat menettäisivät asemansa. Tai vaihtoehtoisesti kapinan alkaessa ja onnistuessa Jeesus tuskin ottaisi hallintoonsa nykyisiä juutalaisia johtajia.

Tietenkin näiden syiden lisäksi oppineiden arviota vahvisti se, että Jeesus ei edustanut samaa juutalaisuuden tulkintaa kuin he. Jeesus värjäsi puuron siniseksi, eikä se kelvannut oppineille. Sekä Jeesuksen omaisten että näiden oppineiden kohdalla kyse on päällisin puolin samasta asiasta eri vivahtein, eikä se jätä meitäkään puolueettomiksi.

Meidänkin on tehtävä oma arviomme Jeesuksesta. Jeesus ei ole sellainen henkilö, jota voisi kutsua vain harmittomaksi hyväksi mieheksi tai opettajaksi. Sellaisen arvion tehnyt ei ole lainkaan ymmärtänyt Jeesusta. Niinpä ainoina todellisina vaihtoehtoina sille, miten Jeesukseen suhtaudumme ovat, että hän oli hullu, riivattu tai Jumalan Poika.

2. Oman oksan sahaaminen on järjetöntä. jj. 23–26

Jeesus kohtaa oppineet arvostelijansa. Vastauksessaan hän kyseenalaistaa heidän väitteensä logiikan kuvaavilla esimerkeillä. Ei kukaan järkevä ihminen ajattele, että joku tarkoituksella toimisi itseään vastaan. Ei kukaan järkevä ihminen ajattele, että omien pyrkimysten sabotointi johtaisi onnistumiseen.

Siksi, niin ihmisten kuin henkimaailmankin suhteen, ei ole järkevää olettaa, että kukaan tietoisesti tekisi edustamalleen asialle vahinkoa ja olettaisi, että se jotenkin parantaisi omaa asemaa. Näin Jeesus jälleen kerran vastauksellaan uskonnollisille vastustajilleen osoittaa heidän ajattelunsa ja kritiikkinsä virheelliseksi. Eikä pelkästään virheelliseksi, vaan myös tyhmäksi.

Mutta tämä on ajankohtainen kysymys nykyäänkin, kun keskustellaan uskonnollisuudesta ja erityisesti karismaattisista ilmiöistä. Jopa me uskovat itse suhtaudumme asioihin eri tavoin. Joku näkee karismaattisissa ilmiöissä Saatanan toiminnan, joku huijauksen, joku pitää aitona. Ja meilläkin on sama vaara langeta yhtäläiseen ylimielisyyteen mielipiteissämme.

Jeesuksen vastaus sopii hyvin tähänkin keskusteluun ja erityisesti tämän Markuksen katkelman loppuvaroitus Pyhän Hengen pilkasta kannattaa ottaa siinä mielessä tosissaan, että vaikka siihen ei kritiikillään syyllistyisikään, niin erityisesti Jeesukseen uskovina meidän kritiikkimme pitäisi johtaa rakennukseksi ja rakkaudeksi, ei hajoittamiseen.

Vaikka kokisimmekin, että jokin toiminta ei olisi tervettä ja varsinkin, että se ei istu omaan makuun, niin se ei automaattisesti tarkoita, etteikö Jumala voisi siitä huolimatta toimia siinä. Uskovinakin olemme vajavaisia ja jopa syntisiä, mutta siitä huolimatta Jumala on sitoutunut toimimaan maailmassa meidän kauttamme. Ja totta kai selkeisiin väärinkäytöksiin pitää puuttua.

3. Voimakaampi mies on tullut. j. 27

Jeesuksen vastaus oppineille ei rajoitu vain esimerkkiin sisäisistä ristiriidoista. Se sisältää myös kuvan voimakkaan miehen talon ryöstämisestä. Tämän kuvan avulla Jeesus vie vastaustaan eteenpäin ja kertoo, mistä on kyse.

Jeesuksen käyttämä sana voimakkaalle tai mahtavalle miehelle rinnastuu siihen, miten Johannes Kastaja esitteli Jeesuksen: ”Minun jälkeeni tulee mahtavampi mies.” Mark. 1:7 Jeesus sanoo tässä olevansa se mahtavampi, voimakkaampi mies ja Saatana, vahva mies, on sidottu.

Kyse ei siis ole siitä, että paha taistelee itseään vastaan, vaan Jumalan valtakunta on aidosti murtautunut Jeesuksessa maailmaan, eikä paha voi sille mitään. Eli yhtä selvää kuin on se, että Jeesuksen toiminnassa paha ei kamppaile pahan kanssa, on se, että Jeesus toiminnallaan ja siihen liittyvillä ihmeillä osoittaa, että Jumalan valtakunta on vaikuttamassa maailmassa.

Ja tämä kertoo, miksi kyse onkin niin vakavasta asiasta. Arviollaan Jeesuksesta oppineet eivät arvioi vain Jeesusta epämääräisenä ihmeidentekijänä, vaan koko taivasten valtakuntaa ja Pyhää Henkeä. Siksi Jeesus sanoo, että häneen kohdistuvat pilkat saa kyllä anteeksi, mutta ei sitä, mikä kohdistuu Pyhää Henkeä vastaan. Tämän vuoksi evankeliumien rinnakkaiskohdissa Jeesus viittaa juutalaisten henkienmanaajien ja ihmeidentekijöiden töihin, että jos hän tekee voimallisia tekoja riivattuna, niin millä voimalla nämä juutalaiset niitä sitten tekevät.

Tässä kohtaa tulee näkyviin myös ero, mikä Jeesuksen omaisten arviolla on näiden oppineiden arvioon. Jeesuksen omaisten arvio kohdistui Jeesuksen henkilöön. He eivät ymmärtäneet Jeesusta tai mitä oli tapahtumassa ja toimivat parhaaksi katsomallaan tavalla, koska he olivat huolestuneita ja välittivät Jeesuksesta. Oppineiden arvio taas kohdistui Jeesuksen edustamaan ja taustalla olevaan valtaan ja sen vastustamiseen.

Jeesuksen omaisten kohdalla anteeksianto oli mahdollista, koska he eivät olleet lyöneet lukkoon mitään. Se tuli myöhemmin ilmi, kun heistä tuli Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen häneen uskovia. Heille anteeksianto oli mahdollista, koska he olivat avoimia oppimaan lisää ja tekemään muutoksia, parannuksen.

Oppineet taas olivat lyöneet asian lukkoon. Se on niin kuin he sanovat, eikä Jeesuksenkaan kohdalla ole mitään muuta mahdollisuutta, kuin että hän on vaarallinen, Saatanan voimalla ihmeitä tekevä huijari. He sulkivat oven anteeksiantoon itseltään.

Pohjimmiltaan kyse Pyhän Hengen pilkassa ja anteeksiantamattomassa synnissä on siis Jumalan armon hylkäämisestä. Se ei ole siis varsinaisesti mikään sanallinen tai ajatuksellinen pilkka tai edes yksittäinen teko, vaan asenne, jossa kieltäydytään antautumasta Pyhän Hengen työlle. Se on tietoista ja se on itsepäistä. Siksi Pyhän Hengen pilkkaan ei voi myöskään syyllistyä vahingossa, huomaamattaan.

Hyvä käytännön esimerkki tästä on Egyptin farao, joka kieltäytyi vapauttamasta israelilaisia orjuudesta. Toistuvasti, järkyttävienkin tapahtumien jälkeen, farao piti päänsä ja se johti hänen ja koko hänen sotajoukkonsa tuhoon.

Loppupäätelmä

Markus päättää kertomuksen Jeesuksen omaisten tuloon paikalle ja kysymykseen Jeesuksen oikeista omaisista. Tämä ei ole kuitenkaan mikään irrallinen tapahtumakuvaus, vaan myös sisällöllisesti päätös käytyyn keskusteluun. Mieleen ehkä palautuukin se, että Jeesuksen omaisistahan Markus aloittikin ja myös he tekivät negatiivisen arvion Jeesuksesta. Edellä jo opittiinkin, että heidän arvionsa perustui huoleen ja ymmärtämättömyyteen, eikä se siksi ole antaaksiantamatonta.

Mutta kysymyksiä tämä kertomuksen loppu herättää. Ei Jeesus tässä nimittäin pyri sanomaan irti luonnollisia sukulaissuhteitaan. Ei hän sano, että Maria ei ole hänen äitinsä, jos hän ei usko häntä. Käytännössä Jeesus sanoo tässä saman, mitä hän sanoo Matteuksen evankeliumin rinnakkaiskohdassa ehkä hiukan selkeämmin: ”Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.” Matt. 12:30

Tämä kommentti liittyy suoraan aikaisempaan Pyhän Hengen pilkkaan. Joka ei ole Jeesuksen puolella, on taivasten valtakunnan ulkopuolella ja näin sille ei ole anteeksiantamukstakaan, ellei hän siirry Jeesuksen puolelle. Jeesus sanoo myös, että kukaan ei ole vapaa tästä, vaan jokaisen tulee ottaa jokin kanta häneen.

Edes perhesuhteet eivät ole mikään selitys. Sen Markus tuo taitavasti esille viittaamalla Jeesuksen oikeisiin omaisiin niinä, jotka tottelevat häntä.

Jumalan tahdon toteuttaminen ei tässä edellytä ehdotonta onnistumista, virheettömyyttä ja synnittömyyttä. Se edellyttää uskon ja luottamuksen asettamista Jeesukseen. Hänen läsnäolossaan pysymistä sekä tahtoa ja pyrkimystä elää hänen tahdossaan, armossaan ja rakkaudessaan. Eikä Jeesus jätä tässäkään kohtaa meitä oman ymmärryksemme varaan, vaan hän selkeästi sanoo, että hänen puolellaan kannattaa olla, koska hän ei ole hullu tai riivattu, vaan mahtavampi mies, jolle koko maailman pahuus ei voi mitään.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *