Psalmi 33: Laulakaa Herralle uusi laulu

Psalmi 33 on seurakunnallinen ylistyslaulu. Se on ainoa Psalmeista 3-41, joka ei sisällä mainintaa kirjoittajasta. Tämä ja se, että edellinen psalmi loppuu samoihin ajatuksiin, millä tämä alkaa, on ajateltu, että psalmit 32 ja 33 olisivat alunperin olleet samaa psalmia.

Psalmin sisältö viittaa siihen, että kansa on kohdannut ulkopuolisen uhan, vihamielisen miehittäjän, joka on väistynyt kuitenkin ilman verenvuodatusta. Tämänkaltainen tapahtuma oli esimerkiksi Jesajan aikana, kun Assyrian kuningas piiritti Jerusalemia, mutta koki karvaan tappion ilman taistelua. (Jes. 36-37)

Psalmissa on muutenkin yhtymäkohtia Jesajan kirjan kanssa, mistä on päätelty, että se on ehkä syntynyt hänen aikanaan tai hieman sen jälkeen.

Psalmin 33 rakenne on melko selvä. Se sisältää johdanto-osan, joka koostuu kolmesta kehotuksesta ylistää Jumalaa (jj. 1-3). Varsinainen lauluosa kuvaa kolme syytä tälle ylistykselle (jj. 4-19). Syyt ovat Jumalan hyvyys (jj. 4-5), voima (jj. 6-11) ja huolenpito (jj. 12-19). Lopuksi tulee vielä kehotus turvata Jumalaan ja lyhyt rukous (jj. 20-22).

Kutsu ylistämään

Psalmin kolme ensimmäistä jaetta kehottavat ylistämään ja tekemään Herralle uuden laulun. Kehotus toistetaan kolme kertaa. 1. jakeessa kehotetaan riemuitsemaan toden teolla tai huutamaan oikein kovaa. Kyse on kovaäänisestä juhlimisesta ja ylistämisestä. Lisäksi mainitaan, että tällainen ylistys on sopivaa vanhurskaille. Se on siis kohdistettu koko seurakunnalle.

2. ja 3. jae on ilmeisesti tarkoitettu laulunjohtajille. 2. jakeen käskymuoto voidaan nähdä kehotuksena johtamaan seurakunta ylistämään. Se on osoitettu ensisijaisesti soittajille.

3. jakeessa puhutaan sitten itse ylistyslaulun tekemisestä. Se tapahtuu kahdella tapaa. Ensinnäkin soittamalla taitavasti. Tämä on oleellista, koska hengellisissä piireissä kuulee joskus sanottavan, että taidot eivät merkkaa niin paljoa kuin halu.

Tässä on tietenkin paljon tottakin. Jumala näkee sydämemme ja syvimmät motiivimme, vaikka emme aina onnistuisikaan toteuttamaan niitä. Kuitenkin tämä, kuten moni muukin Raamatun kohta puhuu siitä, että kun teemme jotakin Jumalalle, meidän tulisi pyrkiä tekemään se mahdollisimman hyvin. Lisäksi pitää muistaa, että tämä kehotus on ilmeisesti annettu laulunjohtajille, jotka johtavat seurakunnan ylistykseen ja tekevät laulun. Tavalliselta seurakuntalaiselta ei tämänkaltaista ammattitaitoa tässä vaadita, vaan kaikkia kutsutaan soitto- ja laulutaitoon katsomatta ylistämään Jumalaa.

Toiseksi kehotetaan johtamaan seurakuntaa ylistämään riemuhuudolla tai jopa sotahuudolla. Tässä paino on todennäköisesti riemuhuudossa. Ylistyksen tulisi olla iloista.

Ylistäkää Jumalaa hänen hyvyydestään

Jakeet 4 ja 5 kertovat lyhyesti syyn uuden ylistyslaulun tekemiselle ja samalla aloittavat varsinaisen ylistysosan. Jakeet korostavat Jumalan uskollisuutta ja luotettavuutta. Jopa Jumalan toiminta kumpuaa näistä ominaisuuksista. Hän ei pelkästään osoita luotettavuuttaan teoillaan, kuten uusi käännös asian ilmaisee, vaan hän toimii niiden ohjaamana.

Jumala rakastaa vanhurskautta ja oikeutta ja koko maa on täynnä hänen uskollisuuttaan. Tässä käytetty uskollisuus-sana voi viitata hyvin moniin asioihin. Se voidaan kääntää myös sanalla armo. Sillä on myös erityismerkityksenä liittoon perustuva uskollisuus.

Kun Raamattua lukee, huomaa varsin nopeasti, että Jumala toimii maailmassa tekemiensä liittojen kautta. Hän teki liiton Aadamin kanssa, Nooan kanssa, patriarkkojen kanssa, koko Israelin kansan kanssa, ja lopulta Jeesuksen kanssa. Pohjimmiltaan tässä Jumalan liittouskollisuudessa on kyse hänen armostaan. Hän ottaa ihmiset liittoon kanssaan ja toimii itse sen takaajana. Kaikkein parhaiten tämä näkyy Jeesuksen sovitustyössä, jossa Jumala itse teki liiton itsensä kanssa, jotta me ihmiset voisimme pelastua. Kun tässä sanotaan, että koko maa on Jumalan uskollisuutta täynnä, se kuvaa juuri Jumalan kaikkiin ihmisiin kohdistuvaa armoa. Käytännössä se sanoo siis saman kuin Joh. 3:16, joka alkaa sanoilla: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut”.

Ylistäkää Jumalaa hänen voimastaan

Jakeet 6-9 kuvaavat Jumalan luomistöitä. Jumala on kaiken olevaisen alkusyy. Hän on luonut kaiken omalla voimallaan tyhjästä.

Jakeet 6 ja 7 kuvaavat varsinaista luomistyötä. Jae 6 viittaa 1. Mooseksen kirjan 1. luvun tapaan, jolla Jumala loi. Siellä toistetaan usein sanoja: ”Ja Jumala sanoi”. Koko Raamattu alkaa jakeella, joka muistuttaa hieman tätä jaetta: ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan”.

Jakeessa 7 ollaan edelleen 1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksen tunnelmissa. Erityisesti sen jakeisiin 1:6-9. Jumala loi meret erottamalla vesialueet toisistaan. Varastot, joihin syvyydet asetetaan viittaavat ilmeisesti merien pohjia.Syvyys on synonyymi merelle.

Luomiskertomuksen lisäksi jae 7 heijastelee myös Israelin Egyptistä lähtöä sekä israelilaisten saapumista Kaananin maahan Jordanin yli. Kummassakin tapauksessa vesi patoutuu, niin että kansa voi kulkea vesialueen läpi kuivin jaloin. Ensimmäisellä kertaa kyse on merestä, joka jakautuu ja toisella joesta, jonka virta seisahtuu. Tässä psalmissa ja noissa kohdissa käytetäänkin samaa, erikoista heprean sanaa, joka tarkoittaa röykkiötä, isoa kasaa.

Jae 8 sanoo, että kaikki pelkäävät Herraa ja tuntevat pienuutensa hänen edessään. Se johtuu Jumalan suunnattomasta voimasta. Kaiken luomistyön ja Jumalan ihmeiden rinnalla ihmisen kyvyt jäävät kovin pieniksi.

Jakeessa 9 viitataan jälleen luomiskertomukseen ja kerrotaan syy ihmisten pelolle ja pienuuden tunteelle. Jumalan luomisvoima. Hän sanoo jotakin ja se tulee olemaan, hän käskee jotakin ja se tapahtuu.

Jae 10 siirtyy vertailemaan tarkemmin ihmisiä ja Jumalaa. Jumala tekee tyhjiksi kansojen suunnitelmat ja päätökset. Tässä kansa ja ihmiset -sanoja käytetään mielenkiintoisesti. Usein Vanhassa testamentissa käytetään kahta kansa-sanaa viittaamaan erikseen pakanoihin ja erikseen Jumalan omaan kansaan Israeliin. Tässä kummankin sanan käyttö viittaa siihen, että Jumala ohjaa ja tarkastelee koko maailman tapahtumia.

Jakeen 10 vastaparina jakeessa 11 osoitetaan Jumalan voima, sillä mikään ei voi estää häntä toteuttamasta suunnitelmiaan. Ne kestävät ikuisesti, kun ihmisten suunnitelmat raukeavat tyhjiin ajan kuluessa.

Ylistäkää Jumalaa hänen huolenpidostaan

Jakeet 12-19 siirtyvät kolmanteen Jumalan ylistyksen aiheeseen, hänen huolenpitoonsa.

Ensimmäisenä jakeessa 12 ylistetään Jumalaan uskovaa kansaa onnelliseksi. Jae on kaksiosainen ja sillä on merkitys. Toisaalta kansa valitsee itselleen palvottavan jumalan. Tuohon aikaan jumalanpalvelus oli paljon kollektiivisempaa kuin nykyisin ja käytännössä kansat olivat usein varsin yksimielisiä uskonnon suhteen. Uskonto ei siis ollut niinkään yksilön asia, vaan koko yhteisön asia.

Toisella puolella taas on Jumalan valinta, joka näkyy erityisesti Israelin kohdalla Vanhassa testamentissa. Jumalan valinta perustuu armoon ja erityisesti nykyaikana se koskee kaikkia ihmisiä Jeesuksen sovitustyön kautta. Näin meillekin tarjotaan lahjana osallisuutta Jumalan omaisuuskansana.

Jakeet 13-14 kuvaavat Jumalan huolenpitoa hänen näkökykynsä kautta. Vaikka Jumala on kaukainen, hän asuu taivaassa ja korkeudessa, hän silti näkee meidät ihmiset. Kumpikin jae painottaa sitä, että Jumala näkee kaikki maan asukkaat. Kukaan ei ole häneltä piilossa.

Jae 15 tehostaa kahden edellisen jakeen ajatusta. Jumala ei vain näe meitä, vaan hän tuntee meidät paljon syvällisemmin. Hän on luonut meidät ja tuntee meidät siksi läpikotaisin samaan tapaan kuin vaikkapa talon rakentaja tuntee rakentamansa talon yksityiskohtia myöten.

Jakeet 16-19 sisältävät jälleen vertailun. Ensin jakeissa 16 ja 17 kuvataan suuria sotajoukkoja johtavaa kuningasta, voimakasta sankaria ja nopeaa hevosta, jotka kuitenkin loppujen lopuksi ovat kykenemättömiä auttamaan.

Sen sijaan Jumala pystyy auttamaan aina, kuten jakeissa 18 ja 19 osoitetaan. Jumalan huolenpito on niiden yllä, jotka rakentavat elämänsä hänen uskollisuutensa ja armonsa varaan. Tällaiset ihmiset Jumala pelastaa kuolemalta ja jopa nälänhädältä, joka Vanhan testamentin aikaan oli yksi suuria kirouksia.

Huomionarvoista on kuitenkin, että psalmin kirjoittaja ei sano Jumalaan uskovan välttyvän nälänhädältä tai kärsimyksiltä. Sen sijaan kirjoittaja sanoo, että Jumala auttaa uskoviaan selviytymään niiden yli.

Luottamus on laitettava Jumalaan

Viimeiset kolme jaetta lopettavat tämän psalmin rukoukseen. Jakeessa 20 ilmaistaan oma usko Jumalaan ja hänen varjelukseensa. Jakeessa 21 kerrotaan syy tälle uskolle ja se on ilo, jonka Jumalaan uskominen ja turvaaminen tuo.

Viimeinen jae on ilmeisesti myöhemmin lisätty liturginen lisäys. Se on rukous, jossa pyydetään Jumalaa antamaan armonsa, kun rakennamme elämämme hänen varaansa. Tavallaan jae toimii lähettäjänä. Aluksi Jumalaa on ylistetty ja hänen ylistykselleen on löydetty useita syitä. Sitten tunnustetaan oma usko, jonka jälkeen pyydetään Jumalan siunausta, kun seurakuntalaiset jälleen lähtevät kotiinsa ja askareihinsa.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *